Siperiankissan suosio rotuna on kasvanut suorastaan räjähdysmäisesti, eikä ihme, sillä se on todella joka kodin kissa. Se on näyttävä, mutta suloinen. Utelias ja älykäs. Leikkisä, mutta rauhallinen. Siperiankissan luonnetta on vaikea yleistää, sillä joka yksilöllä on omat erikoisuutensa.

Siperiankissa on hyvin omatoiminen: jos sille ei ole riittävästi virikkeitä, se keksii itse mieluista puuhaa itselleen. Vaikka se osaakin tarvittaessa itse viihdyttää itseään, se tarvitsee tekemistä myös ihmisensä kanssa. Siperiankissa on erittäin seurallinen ja ihmiseen kiintyvä eläin, sen pitää saada olla mukana arjen askareissa. Se tarvitsee läheisyyttä ylenpalttisesti, siksi sillä olisi hyvä olla kotona useampikin rakastettava perheenjäsen. Siperiankissalle kelpaa rakkaimmaksi ystäväksi mikä tahansa otus, esim. muut kissat, koirat tai kanit.

Siperiankissalla on selkeät sukupuolierot. Naaras on useimmiten urosta aktiivisempi ja valppaampi. Se on suuresta koostaan ja muhkeasta turkistaan huolimatta tyttömäinen, sievä. Naaraat ovat yleensä myös temperamenttisempia, mutteivät suinkaan vihamielisiä. Uros on naarasta suurempi mölli, joka tallustelee raskain askelin kuin mikäkin leijona, tai löhöilee ylväästi sohvan selkänojalla levittäen itsensä mahdollisimman tilaa vievästi. Uros on jykevästä olemuksestaan huolimatta lempeä ja herkkäsieluinen "mammanpoika".

Sanat eivät riitä kertomaan tarpeeksi tästä ihanasta rodusta, mutta meitä on jo satoja, jotka olemme kerran siperiankissan tavattuamme jääneet ikiajoiksi lumoukseen…