Siperiankissa & neva masquerade

Yleistä

Siperiankissojen ja neva masquerade-rodun suosio on kasvanut viime vuosina ja se onkin ollut yksi Suomen suosituimmista roduista. Vuonna 2019 siperiankissoja rekisteröitiin Suomen Kissaliittoon 231 ja sisarrotu neva masqueradeja 82 kpl.

Neva masquerade on yksinkertaisesti sanottuna naamioväritteinen siperiankissa. Rotustandardikin on niille turkin ja silmien väriä lukuunottamatta yhtenevä. Siniset silmät tekevät nevasta kuitenkin omanlaisensa, hieman salaperäisen kissan. Siperiankissan turkki on kolmikerroksinen ja upeudestaan huolimatta suhteellisen helppohoitoinen. Viikoittainen harjaus ja pesu pahimpaan karvanlähtöaikaan riittävät.

Siperiankissoilla (sis. neva, myös myöhemmin tekstissä) on ihastuttava luonne. Ne ovat seurallisia, ystävällisiä, rakastavia ja energisiä ja nämä ominaisuudet tekevätkin siitä varsin poikkeuksellisen ja ainutkertaisen kumppanin. Siperiankissa tulee tervehtimään sinua ovelle kotiin saapuessasi ja kulkee mukanasi ympäri taloa.

Vaikka rodun edustajat ovatkin ulkoiselta olemukseltaan ylväitä ja näyttäviä, ne ovat samalla myös suloisia, uteliaita ja älykkäitäkin. Ne ovat hyvin leikkisiä, mutta kuitenkin sopivan rauhallisia. Siperiankissa on hyvin omatoiminen ja keksii itselleen tekemistä, jos sillä ei ole tarpeeksi virikkeitä ympäristössä. Vaikka se osaakin tarvittaessa viihdyttää itseään, tarvitsee se kuitenkin tekemistä myös omistajansa kanssa.

Siperiankissa on erittäin seurallinen ja ihmiseen kiintyvä. Se haluaa olla osallisena kaikissa arjen askareissa. Se tarvitsee ylenpalttisesti läheisyyttä ja siksi onkin vain hyvä, jos kotona on useampikin rakastettava perheenjäsen. Siperiankissa tulee hyvin toimeen myös lasten kanssa, sillä se on kärsivällinen ja kunnioittava. Siperiankissalle kelpaa rakkaimmaksi ystäväksi mikä tahansa elollinen otus, esimerkiksi toinen kissa, koira tai kani. Siperiankissat ovat suhteellisen hiljaisia, mutta kommunikoivat silti perheenjäsenten kanssa vienoilla maukaisuilla tai hentoisella kurinalla.

Siperiankissalla on selkeät sukupuolierot. Naaras on usein urosta aktiivisempi ja valppaampi. Se on suuresta koostaan ja muhkeasta turkistaan huolimatta tyttömäinen ja sievä. Naaraat ovat yleensä hieman uroskissoja itseellisempiä. Uros on naarasta kookkaampi ja tallustelee raskain askelin kuin mikäkin leijona tai löhöilee ylväästi sohvan selkänojalla levittäen itsensä mahdollisimman tilaavievästi. Uros on jykevästä olemuksestaan huolimatta lempeä ja herkkäsieluinen "mammanpoika".

Kun kerran olet tähän rotuun tutustunut, on vaikea enää ajatella muita rotuja!
Siperiankissan ominaisuuksia
Kiintymys +++
Ystävällisyys +++
Lapsiystävällisyys +++
Ystävällisyys muita lemmikkejä kohtaan +++
Leikkisyys +++
Energisyys ++
Älykkyys +++
Äänekkyys +
Aktivoinnin tarve ++
Karvanlähtö ++

Rotujen historia

"Venäjän paikallinen kissatyyppi on ollut aina olemassa”. Aivan samoin kuin me suomalaiset muistamme mummolan raitapaitaisen hiirikissan, lyhytkarvaisen uuninpankolla kehräävän maatiaisemme. Venäläiset muistavat siperiankissan olleen tuuheaturkkinen, eloisa ja voimakas kissa, älykäs ja uskollinen kodin vartija, joka rakastaa perhettään yli kaiken. Siis aito ja alkuperäinen kesykissa, jonka ominaisuudet ovat kehittyneet vuosisatoja juuri siinä ympäristössä ja kulttuurissa, jossa kissa on aina elänyt ihmisten seuralaisena, pienissä kylissä ja suurissa kaupungeissa.

On vaikea sanoa, miten pitkään siperiankissoja on Venäjällä asunut, mutta venäläisiin tarinoihin perustuvissa lastenkirjoissa niitä kuvataan olleen jo satoja vuosia, ellei jopa 1000 vuotta sitten. Siperiankissoja kuvailtiin kirjassa Our Cats and All About Them (kirjoittanut Harrison Wier) jo vuonna 1889.

"Siperiankissa” nimitys on venäläisten puheessa merkinnyt juuri tätä puolipitkäkarvaista kissatyyppiä erotukseksi esimerkiksi siamilaisista ja persialaisista, joita Venäjällä on harvinaisina rotukissoina harrastettu jo melko pitkään. Ehkäpä Siperiaan viittaava nimitys on syntynyt kotoperäisen kissan uskomattomasta kestävyydestä: talvipakkasta, kesähellettä, syysmyrskyä… Siperiankissa ei edes kastu sateessa! Se ulkoilee tyytyväisenä muhkean turkkinsa suojaamana kovassakin pakkasessa, sen varpaita suojaavat tassunpohjien tuuheat tupsut ja upean häntänsä se kiepauttaa istuessaan lämpimästi takamuksensa suojaksi.

Siperiankissan nokkeluus ja älykkyys ovat osaltaan kehittyneet miljoonakaupunkien melskeessä: Pietarin ja Moskovan kaupunkioloissa eläminen ei ole vaaratonta ja helppoa edes ihmiselle, saati sitten kissalle. Siperiankissan elinvoimaisuus on siten myös ketterän kujakissan sukupolvesta toiseen periytynyttä taidokkuutta. Eipä ihme, että nykyisetkin siperiankissamme omaavat hämmästyttäviä kykyjä niin fyysisissä kuin henkisissäkin suorituksissa!


Kotikissasta rotukissaksi

Rotuna siperiankissa on melko uusi. 1980-luvun suurten poliittisten muutosten myötä Venäjä avasi ovet länteen ja pian huomattiin ikioman siperiankissan ainutlaatuisuus maailman kissarotujen joukossa. Alkoi tietoinen kasvatustyö ja rodun kantakissojen huolellinen valinta, jotta siperiankissa saisi sille kuuluvan arvon myös rekisteröitynä rotukissana.

Uraauurtavaa työtä rodun standardoimiseksi tekivät tahoillaan Pietarissa toimivat kissaklubit Varietta / Kotofei johtajanaan kansainvälisen kissatuomarit Irina Katser ja Olga Mironova. Moskovassa vastaavasti standardia edisti T. S. Emelyanova, L. K. Ovchinnikova ja T. D. Sapozhnikova. Ensimmäinen standardi siperiankissalle luotiin Pietarissa 1987 ja sen mallina oli legendaarinen kolli Roman (kuvassa vasemmalla).
Tärkeimmät rotulinjat perustavat siperiankissa Romaniin (omistaja A. Ivanova) ja neva masquerade Marsiin sekä jälkeläiseensä siperiankissa Nestor Igniin (omistaja I. Smirnov), sekä myös Romanin pentuihin Vergiliin ja Amuriin.

WCF (World Cat Federation) oli ensimmäinen kansainvälinen kissaorganisaatio, joka hyväksyi siperiankissan standardin vuonna 1991. Muut järjestöt seurasivat WCF:n esimerkkiä, myös FIFe vuonna 1998 - tosin ainoana järjestönä, joka jätti naamiovärin (neva masquerade) hyväksymättä siperiankissan standardiin. FIFé hyväksyi nevan vasta 20 vuoden kuluttua, sillä alustavan hyväksynnän se sai 1.1.2009 ja täyden hyväksynnän Puolan FPL ehdotuksesta 2010 vuoden FIFén yleiskokouksessa äänin 33/4. Osa järjestöistä pitää nevaa vain yhtenä siperiankissan värimuunnoksena (esim. WCF ja CFA). FIFé taas ainakin toistaiseksi tunnustaa nevan omaksi rodukseen.

Alkuperäiset kasvattajat perustivat kasvatustyönsä kauniisiin kantanaaraisiin: Julia iz Severnoj Rozj (omistaja T. Ivtshenko) ja Kapa astutettiin Romanilla, sekä Anfisa Marsilla. Näin luotiin siperiankissan tunnetuimmat kantalinjat, joita kohti useat nykyisetkin siperiankissan kasvattajat pyrkivät. Alkuperäistä rotutyyppiä ei haluta kadottaa, vaikka kasvatukseen on 1990-luvun puolivälistä alkaen tuotu uusia noviisityyppejä, jotka poikkeavat varhaisimmasta standardista monin tavoin.

Romanin ja Marsin jälkeläislinjojen ensimmäisiä kasvattajia olivat kissalat Gel, Marcell, Chingi-Tura, Snezny Bars, Laskovyi Zver ja Dikaya Krassa. Muita perinteisen siperiankissan pitkän linjan kasvattajanimiä ovat mm. Knyaz Gvidon kantanaaraallaan Angara, Ashtau kantanaaraallaan Basya sekä de Glemour kantanaaraallaan Mura. Näiden kantakissojen jälkilinjat elävät voimakkaina myös suomalaisessa kasvatuksessa ja täkäläistä siperiankissaa pidetäänkin kansainvälisesti tyypiltään erittäin hyvänä.


Venäjältä maailmalle

Venäläisten ryhtyessä kansallisrotunsa määrätietoiseen kasvatustyöhön siperiankissa siirtyi länteen, aluksi Tshekin tasavaltaan 1987, mutta jo vuonna 1990 USA:an, 1992 Suomeen, 1997 Ruotsiin ja 2000-luvun alussa siperiankissa oli valloittanut koko maailman Etelä-Afrikkaa, Japania ja Australiaa myöten. Tällä hetkellä rotu on erityisen suosittu Pohjoismaissa, Saksassa, Puolassa ja Yhdysvalloissa.

Maailmalla on lähes 700 eri järjestöihin rekisteröityä siperiankissan ja neva masqueraden kasvattajaa, joista Suomessa toimii noin 50. Kansainvälinen yhteistyö on erittäin tärkeää niin järjestöjen kuin yksityisten kasvattajienkin välillä. Rodun alkuperäisen tyypin vakiinnuttaminen vaatii riittävää kasvatuskissojen vaihtoa ja liikkuvuutta. Onneksi Suomi sijaitseekin maantieteellisesti erinomaisella paikalla: matka siperiankissan ja nevan kotimaahan on lyhyt ja helposti toteutettavissa.

Mars NEM a 09 21

Lähteet