Rodun terveystilanne

Siperiankissa on yleisesti ottaen melko terve rotu. Siperiankissoilla esiintyy jonkin verran kahta perinnöllistä sairautta hypertrofista kardiomyopatiaa (HCM) ja polykystista munuaissairautta (PKD). Sairauksien esiintyvyydestä on hankala antaa arvioita, sillä vain pieni osa kissoista (=jalostuskissat) testataan. Siperiankissan Ystävät ry suosittelee myös lemmikkikissojen omistajia testaamaan kissansa, sillä näin saataisiin laajennettua tietoisuutta sairauksien periytyvyydestä.

Hypertrofinen kardiomyopatia (HCM)

Hypertrofinen kardiomyopatia on yleisestikin ottaen kissojen yleisin sydänsairaus. Se aiheuttaa sydänlihaksen paksuuntumista, mikä heikentää sydämen pumppaustoimintaa ja johtaa sydämen vajaatoimintaan. Sydämen pumppauskyvyn heiketessä sydämen sisään saattaa muodostua veritulppia.

HCM:n tarkkaa yleisyyttä kissapopulaatiossa ei tunneta, koska sairaus esiintyy usein oireettomana. Sairauden esiintyminen uroksilla on yleisempää kuin naarailla, joskin useissa tutkimuksissa ei sairastuvuudessa olekaan todettu eroja sukupuolien välillä. Joillain roduilla (mm. maine coon, persialainen, brittiläinen, sphynx) HCM on muita rotuja yleisempää. Näillä roduilla on havaittu olevan geneettinen alttius sairaudelle ja myös geenitestejä on kehitetty. Valitettavasti siperiankissoilla ei ole pystytty löytämään yksittäistä tiettyä sairauteen altistavaa geeniä. Vaikuttaisi siltä, että siperiankissoilla HCM periytyy monitekijäisesti ja mahdollisesti peittyvästi.

Oireet

HCM kehittyy usein vaivihkaa ja tilanne saattaa olla jo varsin pitkälle edennyt, ennen kuin kissalle tulee selkeästi havaittavia oireita tai ongelmia. Tämän vuoksi on tärkeä tietää, mitä tulisi tarkkailla. HCM:n oireita ovat esimerkiksi vaikeutunut hengittäminen tai suu auki hengittäminen, vaaleat tai sinertävät ikenet/limakalvot, heikkous, kaatuilu, epäsäännöllinen syke, takajalkojen halvaantuminen ja valitettavasti myös äkkikuolema.

Takajalkojen äkillinen halvaantuminen on pelottava oire, mikä saattaa johtua taustalla olevasta HCM:sta. Näissä tapauksissa sydämessä on muodostunut veritulppa, joka lähtee liikkeelle ja estää verenkierron takajalkoihin. Veritulppa voi aiheuttaa myös äkkikuoleman, mutta tämä on harvinaisempaa.

Diagnoosi

HCM diagnosoidaan sydämen ultraäänitutkimuksella. Eläinlääkäri voi terveystarkastuksessa kuulla kissan sydämestä sivuäänen tai epäsäännöllisen sykkeen. Nämä voivat olla merkkejä sydänsairaudesta, kuten HCM:stä. Mikäli sydän kuullostaa normaalilta, se ei kuitenkaan poissulje sydänsairautta. Sydän pystytään tutkimaan kattavasti ultraäänellä. Siperiankissan Ystävät ry suosittelee kissan sydämen tutkituttamista PawPeds -oikeudet omaavan eläinlääkärin vastaanotolla.

Hoito

Sairauteen ei ole parantavaa hoitoa, mutta oireita voidaan lievittää ja elinaikaa pidentää lääkityksillä. Lääkehoito perustuu sydämen sykkeen rauhoittamiseen, tarvittaessa verenpaineen alentamiseen ja veritulppien muodostumisen ehkäisyyn.

Joissakin lähteissä sydänsairaiden kissojen ruokavalion suositellaan sisällytettävän tauriini ja L-karnitiini aminohappoja. Moniin kissanruokiin näitä on lisättykin. Tutkimukset ovat osoittaneet että nämä aminohapot vaikuttavat positiivisesti sydänterveyteen, mutta eivät siis kuitenkaan ole varsinainen hoito kardiomyopatiaan. Myös omega-3-rasvahappojen ja erityisruokavalioiden on osoitettu olevan hyödyksi kardiomyopatiaa sairastavien kissojen hoidossa.

Ennaltaehkäisy

Koska sairaudelle ei ole pystytty löytämään mitään tiettyä aiheuttajaa, ei ole myöskään mitään yksiselitteistä keinoa, jolla sairautta voitaisiin ehkäistä. Pidä kissastasi huolta tarjoamalla sille laadukasta ruokaa ja mielekästä tekemistä. Säännölliset eläinlääkärikäynnit ovat myös tärkeitä, jotta kissan yleinen terveydentila ja vointi tulee tasaisin väliajoin tarkistettua ammattilaisen toimesta.

Polykystinen munuaistauti (PKD)

Polykystinen munuaistauti johtuu geneettisestä mutaatiosta, minkä seurauksena munuaisiin (ja mahdollisesti muihinkin elimiin) muodostuu hyvänlaatuisia kystia. Sairauden vaikeusaste vaihtelee, mutta saattaa aiheuttaa myös varhaista kuolleisuutta. Sairaus on melko yleinen persialaisilla. Koska siperiankissan jalostuksessa on käytetty persialaisia (etenkin Venäjällä ja USA:ssa), myös persialaisten geneettisiä sairauksia on tullut osaksi siperiankissojen perimää. Tällainen on esimerkiksi Persian Polycystic Kidney Disease (PKD1). On kuitenkin huomion arvoista, että tämä historia ei selitä kaikkia siperiankissoilla esiintyviä PKD-tapauksia.

PKD periytyy dominantisti, mikä tarkoittaa sitä, että 50 % sairaan kissan jälkeläisistä sairastuu. Dominantin periytymisen vuoksi taudin kulkua sukulinjoissa on ollut helppo seurata. Siperiankissojen sukutauluanalyysit ovat paljastaneet viisi erillistä potentintiaalista "entry pointia", mistä tauti on rotuun tullut. Kuitenkin edelleen myös uusia tapauksia raportoidaan Venäjällä syntyneiden pentujen keskuudessa.

Oireet

Taudin edetessä munuaisten kystat kasvavat ja aiheuttavat lopulta munuaisten vajaatoiminnan. Oireita voivat olla runsas juominen, runsas virtsaaminen, laihtuminen, ruokahaluttomuus, väsymys, verivirtsaisuus. Taudin oireet alkavat usein n. 3-10 vuotiaana (keskiarvo 6 vuotta), mutta taudin etenmisvauhti vaihtelee ja voi johtaa kuolemaan jo hyvin nuorena.

Diagnoosi

Tauti on usein todettavissa ultraäänitutkimuksella jo siinä vaiheessa, kun kissa saavuttaa lisääntymisiän. Tutkittavan kissan tulisi mieluiten olla yli 10 kk ikäinen. Kuitenkin noin 2 % tässä iässä negatiiviseksi todetuista on ns. vääriä negatiivisia. Negatiiviset olisi siksi hyvä varmentaa vielä yli 15 kk ikäisenä.

Koska tauti ilmenee jo nuorilla kissoilla, on sairaat yksilöt melko ongelmatonta karsia pois jalostuslinjoista. Joskus kuitenkin kystat ovat vielä liian pieniä, jotta ne näkyisivät ultraäänellä.

Siperiankissoille ei toistaiseksi ole onnistuttu kehittämään toimivaa geenitestiä sairauden poissulkua varten. Persialaisille tarkoitettu geenitesti (PKD1) on kuitenkin toimiva esimerkiksi tietystä linjasta polveutuvilla siperiankissoilla (Kuzya x Lemurotchka -linja).

Hoito

Varhaisessa ja lieväasteisessa munuiasviassa on tärkeää riittävä kalorien ja proteiinien saanti. Proteiinirajoitus voi olla jopa haitallista. Jos kissa syö hyvin, se voi syödä normaalia ruokaa. Jos ruokahalu on huono kannattaa suosia runsasenergisiä ruokia (esim. Recovvery-ruoka).

Jos lievään/kohotalaiseen munuaisten vajaatoimintaan liittyy myös kohonnut virtsan proteiinipitoisuus, on proteiinirajoitus ruokavaliossa tarpeen.

Kun munuaisten suodatuskyky hidastuu, myös fosforitasapaino elimistössä muuttuu. Fosfaatin saantia ravinnossa rajoitetaan munuaissairauden alusta asti. Jos fosforimäärä alkaa elimistössä kohota, se johtaa munuaisvaurion etenemiseen. Seerumin fosforin ja kalsiumin pitoisuuksia suositellaan kontrolloitavaksi säännöllisesti.

Munuaisten vajaatoimintaan voi liittyä monia liitännäisongelmia, kuten korkeaa verenpainetta, anemiaa, suola-arvojen heittelyä, pahoinvointia, kipua tai virtsatietulehduksia. Näitä kaikkia lääkitään tarpeen mukaan.

Lähteet